Suomen Kuvauskoulu Oy:n opetussuunnitelma perustuu yksilöllisen oppimisen menetelmään, itseohjautuvuusteoriaan ja oivaltavaan oppimiseen.

Ajatus kaiken taustalla on visuaalisen vuorovaikutuksen opettaminen yksilöllisesti itseohjautuvuusteoriaa soveltaen: motivaatio oppimiseen kumpuaa ihmisen sisältä ja hän kokee oppimisen mielekkääksi ja kyvyilleen sopivaksi yhteisöllisessä sekä kannustavassa ilmapiirissä. 

Yksilöllinen oppiminen

Yksilöllinen oppiminen on yksi merkittävimmistä kehityssuuntauksista, joita oppimisessa ja pedagogiikassa tällä hetkellä on käynnissä. Yksilöllinen oppiminen on opetusideologia, joka on suomalainen versio kansainvälisesti tunnetusta käsitteestä käänteinen oppiminen (flipped learning). Se on teoreettinen viitekehys siitä, miten jokainen oppija voidaan käytännön tasolla kohdata yksilönä. 

Yksilöllisen oppimisen mallissa hyödynnetään käytännön työkaluja, joiden avulla oppilaat saavat enemmän omistajuutta omasta oppimisestaan. Tällä tähdätään sekä korkeampaan motivaatioon ja sitoutuneisuuteen oppimista kohtaan sekä siihen, että oppilas itse tietää entistä paremmin mitä osaa ja mitä ei vielä osaa. Keskeisimpänä työkaluna toimii oppimispolku ja siihen kytketty itsearviointi.

Käsite “oppiminen” ajatellaan yksilöllisenä prosessina, joka on kaikille oppijoille ominainen ja myös yksilölle erilainen riippuen useista eri faktoreista: elämäntilanteesta, vuorokauden ajasta, ihmissuhteiden tilasta, muusta työkuormasta, stressistä, nälästä, väsymyksestä yms.

Kouluttajan rooli muuttuu tiedon toistajasta yksilöllisten oppijoiden henkilökohtaiseksi ohjaajaksi. Yksilöllisen oppimisen menetelmän mukaan jokainen opiskelija saa siis opiskella juuri sitä aihetta tai käsitettä, mikä on hänen oppimisensa kannalta siinä kehitysvaiheessa oleellisinta. Osaamisen lopullinen tavoitetaso on kaikilla sama, mutta oppijapolku on yksilöllinen.

Lähde: Pekka Peura, https://maot.fi/oppimisymparisto.

Itseohjautuvuusteoria

Itseohjautuvuusteorian eli itsemääräämisteorian mukaan ihmisellä on kolme psykologista perustarvetta, joiden läsnäolo on välttämätön optimaaliselle kehitykselle ja hyvinvoinnille: omaehtoisuus, kyvykkyys ja yhteisöllisyys.

Omaehtoisuus. Tällä tarkoitetaan oppijan kokemusta saada itse päättää tekemistään asioista.

Kyvykkyys. Tämä tarkoittaa oppijan kokemusta siitä, että taitotaso ja haastetaso kohtaavat. Oppiminen ei ole liian vaikeaa tai helppoa.

Yhteisöllisyys. Tämä tarkoittaa ihmisen perustavaa tarvetta kokea yhteenkuuluvuutta.

Lähde: Deci, E. L. & Ryan, R. M. 2000. Self-Determination Theory and the Facilitation of Intrinsic Motivation, Social Development, and Well-Being.

Oivaltava oppiminen

Kirsti Longan (2015) mukaan oivaltava oppiminen käsitteenä yhdistää älyn, tunteen ja luovuuden. Oivaltava oppiminen voi syntyä monenlaisen oppimisprosessin sivutuotteena. Oivallus voi myös olla hyvän oppimisen lopputulos. Enemmän oivaltava oppiminen kuitenkin kuvastaa sitä, millaista mielekäs ja antoisa oppiminen voi parhaimmillaan olla.

Longan mukaan kunnioittaminen, kuunteleminen, kiinnostuminen, kannustaminen ja kiittäminen ovat hyvän vuorovaikutuksen ja tehokkaan oppimisen peruspilareita. Motivaatiolla ja kiinnostuksella on aivan keskeinen merkitys oppimisessa. 

Oppiminen ei tapahdu vain ihmisen mielen sisällä vaan vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. 

Vaikka oppimisessa käytetään nykyään yhä enemmän erilaisia apuvälineitä, keskeistä ei ole teknologia vaan osallistava ja innostava pedagogiikka. 

Oppimiselle ei ole ikärajaa – minkä tahansa ikäinen voi aloittaa uuden oppimisen. Kaikkeen tehokkaaseen ja kestävään oppimiseen liittyy oivaltamista. 

Lähde: Oivaltavan oppimisen malli (Lonka, 2015)