Kun hyvä ei enää riitä

Oletko joskus pysähtynyt miettimään, mihin kaikkeen olet valokuvaajana jo ehtinyt?

Asiakastyötä, projekteja, kiirettä, luovuutta, selviytymistä. Kuvia, jotka ovat olleet esillä, näkyvillä ja merkityksellisiä.
Kokonaisuuksia, jotka olet vienyt maaliin ammattitaidolla – vaikka välillä työpäivät ovat venyneet ja fokus on siirtynyt asiakkaan tarpeisiin, joskus oman äänen kustannuksella.

Olet rakentanut jotain oikeasti arvokasta.
Olet kokenut. Osaat. Sinulla on historia ja ammatti-identiteetti.
Mutta ehkä tunnet myös sen pienen kaiun, joka välillä käy ajatuksissa:

”Tässäkö tämä nyt on?”
”Mikä osa minussa näkyy näissä kuvissa?”
”Mihin haluaisin seuraavaksi keskittyä – oikeasti?”

Ei siksi, että nykyinen työ olisi väärää.
Vaan siksi, että sisällä on vielä kasvun tilaa.
Tilaa, jota ei täytetä uuden objektiivin ostamisella tai pikakoulutuksella.
Tilaa, joka kaipaa aikaa, suuntaa ja ehkä ulkopuolista peiliä.

Ehkä olet kaivannut hetkeä, jossa voisi tarkastella omaa osaamista rauhassa.
Ilman paineita, ilman näyttämisen tarvetta.
Hetkeä, jossa kysytään oikeita kysymyksiä:
– Miltä oma tyyli oikeasti näyttää?
– Mitkä palveluni ratkaisevat asiakkaan aitoja haasteita ja ovat lisäksi minulle kannattavia?
– Mitä haluan rakentaa seuraavaksi, kestävästi? Miten saavutan tavoitteeni?

Voi olla, että olet juuri oikeassa vaiheessa.
Ei alussa. Ei lopussa.
Vaan siinä kohdassa, jossa hyvä ei enää riitä – vaan haluat enemmän omaa, enemmän näkyvää, enemmän totta.

Pysy kuulolla.
Jotain sinulle on tulossa.